Pimeä yö,
laulan.
Turha hyökätä pakkanen,
sillä minä en palele.
Suonissani virtaa tuli, punainen valo
lempeä leijonan kehräys.
Tähdet musteella katselevat
kevyttä kulkuani kadehtien.
Jääpuikot sulavat otteessani
sillä minä olen valo
olen kesä
olen lämpö
keskellä marraskuutta.
Hopea hengitys katoaa
pysähtyneeseen maisemaan.
Mutta minä en katoa yöhön, katoa pimeyteen.
Jätän sen taakseni nauraen äänellä kesän.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi