Istun huoneessani.
Pienestä kapeasta ikkunasta
aurinko vierailee sisälle huoneeseen.
Olen valon keskellä.
Tunnen itseni rauhalliseksi.
Mieleni on tyyni kuin
meri myrskyn jälkeen.
Poutaa ja harmoniaa.
Olen ottanut itseltäni paljon sydämestäni.
Totellut liian monta kertaa tunteita
enkä järkeä.
Anteeksi minä.
Olen uinut syvissä vesissä,
ollut pohjaakin pohjemmalla,
vihannut itseäni niin syvästi
että pelko ja sekavuus ovat
teitäni johdattaneet.
En ole uskaltanut lopettaa,
jatkanut ei- sanoista huolimatta eteenpäin,
katsomatta taakseni.
Olen katunut. Katunut niin suuresti,
etten voinut tietää hyvästeleväni
sinua viimeistä kertaa.
Mitä olisin voinut tehdä toisin?
Ikävä vierailee luonani usein,
kyynel kyyneleeltä luon nahkani uudelleen.
Kivun kautta vahvistun,
vaikka joskus tuntuukin etten saa henkeä.
Sinut. Minut. Meidät.
Tee tuhosi mutta vain kerran.
En pelkää, olen vain vaiti hiljaisuudessani.
Pienestä kapeasta ikkunasta
aurinko vierailee sisälle huoneeseen.
Olen valon keskellä.
Tunnen itseni rauhalliseksi.
Mieleni on tyyni kuin
meri myrskyn jälkeen.
Poutaa ja harmoniaa.
Olen ottanut itseltäni paljon sydämestäni.
Totellut liian monta kertaa tunteita
enkä järkeä.
Anteeksi minä.
Olen uinut syvissä vesissä,
ollut pohjaakin pohjemmalla,
vihannut itseäni niin syvästi
että pelko ja sekavuus ovat
teitäni johdattaneet.
En ole uskaltanut lopettaa,
jatkanut ei- sanoista huolimatta eteenpäin,
katsomatta taakseni.
Olen katunut. Katunut niin suuresti,
etten voinut tietää hyvästeleväni
sinua viimeistä kertaa.
Mitä olisin voinut tehdä toisin?
Ikävä vierailee luonani usein,
kyynel kyyneleeltä luon nahkani uudelleen.
Kivun kautta vahvistun,
vaikka joskus tuntuukin etten saa henkeä.
Sinut. Minut. Meidät.
Tee tuhosi mutta vain kerran.
En pelkää, olen vain vaiti hiljaisuudessani.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit