Tuhat tähteä mä nään, katselevan maailmaa.
Inhoten, tunteinaan pelkkää surua ja voimattomuutta,
kuoleman seilaavan merellä.
En enää ikinä kuole sanon, mutta kuollut olen ollut jo kauan.
Siitä hetkestä saakka kun lumihiutale putosi sydämeni päälle ja suli.
Ei yksikään lehdetön puu, ei yksikään talviunta nukkuva karhu,
ei yksikään elävä, voi sinua tavoittaa, ymmärtää, koskettaa.
Tämä on vain tarinaa, lopullista.
Inhoten, tunteinaan pelkkää surua ja voimattomuutta,
kuoleman seilaavan merellä.
En enää ikinä kuole sanon, mutta kuollut olen ollut jo kauan.
Siitä hetkestä saakka kun lumihiutale putosi sydämeni päälle ja suli.
Ei yksikään lehdetön puu, ei yksikään talviunta nukkuva karhu,
ei yksikään elävä, voi sinua tavoittaa, ymmärtää, koskettaa.
Tämä on vain tarinaa, lopullista.
Selite:
Tästä runosta alkoi aikuis-iän runoilut.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
pidin