Sä et tiedä kuinka paljon muhun sattuu.
Kuinka paljon olen joutunut kärsimään.
Paljon on vielä kärsittävää,
Loppuukohan se koskaan?
Koska saan olla onnellinen,
Ja hymyillä vapasti.
Ei kukaan haukkuis,
Eikä kiusais.
Olenko vain liian herkkä?
Otanko kaiken haukkumisena,
Ja kiusaamisena.
-Enkai... Toivottavasti en...
Hymyilen,
Mutten ulos päin.
Kiviseltä ja kylmältä näytän.
Oikeasti olen lämmin ja hellä.
Kukaan vaan ei usko sitä.
Kukaan ei uskalla kohdata kiviaitaa,
Ja piikkipensaiden läpi mennä.
Suojamuuri liian vahva on,
Vain osa yrittää ihan hiukan
Ja hajottaa sydäntäi palasiksi.
Se sattuu...
Selite:
Keksitty ruottin tunnilla... ja runo on sen mukainenkin...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
