Nimetön

Hengityksenhuuruja kylmässä Auringon nousussa,
Rintasi kohoilee tuoden pilviä keuhkoistasi,
Maatessasi varpuvuoteella katajien keskellä.
Kohotessani yllesi,
Viillän sinun sydämeesi viiltoja,
Kivun huutojen kaikuessa varhaiskoivujen välissä,
Ja huutojen välissä kerrot rakkaudestasi kipuun.
Kateellisuudessa viillän syvemmälle,
Kirjoittaen nimeni viiltoihin,
Merkaten kenelle kuulut.
Silti kerrot rakastavasi minua,
Vaikka rinnassasi on sydän riekaleina,
Mutta eihän sinulla voi olla kahta rakastajaa,
Kun veresi valuu pitkin rintaasi.

Ja käsissäni oli mustetahrat