kun on tottunut
pakenemaan
viinaan
miehiin
vihaan
Ja itsessä vain mustelmat kertovat olemassa olosta
Kun savukkeet
ovat loppuneet,
keittimestä kylmä kahvi
kun pakottaa itsensä olemaan läsnä
mitä sitten?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hui, mielettömän vahvaa, suoraa ja rehellistä. Aivan huippu!
pysäyttävää tekstiä,
tykkäsin kovasti.
Vaikuttava runo, pidin paljon. Toteava, ei edes kysyvä... Inhorealistinenkin. Kuvastaa väsymystä ja loppua. Todellakin loistavaa riimittelyä.
nimen ansiosta tämä runo sai oikeastaan uskomattoman paljon toiveikkuutta. hieno runo, todella hieno. kun ei ole paikkoja, mihin paeta. mitä sitten, niinpä niin.
kiitos myös kommentistasi.
hyvin oivallettu, tykkään. ^^
Juuri tätä olen yrittänyt kysellä monesti, vastausta saamatta, mutta mahtavaa, että joku vihdoinkin pukee sanoiksi sen näin upealla tavalla. "Ja itsessä vain mustelmat kertovat olemassa olosta" ehkä koko runon paras kohta ja loppukin tyylikäs. Kiits.