Olen jo pitkään pyöritellyt ajatusta päässäni.
Käännellyt ja väännellyt sitä niin,
etten enään muista sen oikaa muotoa.
Jos et olisikaan valunut kuin hiekka sormiemme välistä.
Olisimmeko saaneet nauttia loistostasi enemmän,
vai tuliko sinusta kirkkain tähti taivaillemme, vasta kipean menetyksemme jälkeen.
Korvensiko tuskamme, ruosteisen kuoren loistosi päältä pois ja loimmeko sinusta sen kaiken,
jonka oletimme niin todeksi, että hukuimme siihen valheeseen.
Vai olitko se todella sinä?
Niin monta hukkunutta jäi jälkeesi kun veit heiltä maan jalkojen alta.
Tänä vuonna saimme vihdoin tarkoituksen kaikelle,
saimme palan pohjaa, jossa kahlaamme eteenpäin.
Ilman sinua, mutta nyt sentään ymmärrämme enemmän...
Ehkä se olikin vain suuri suunnitelmasi,
Saada koko maailma yhdistettyä.
Sinä teit sen silloin musiikillasi, nyt teet sen lempeällä otteella,
kaikkien meidän sieluissa.
Koko maailma vetäköön puolestasi happea, olet lähellä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
