Olemassaolevat naamiot.

Olenko loppujen lopuksi
vain kasa naamioita?

Eihän KUKAAN jaksa olla näin elämänhaluinen, pirteä ja positiivinen!

Otanko tietyt roolit vain siksi, että haluan ihmisten pitävän minusta?

Pitäkää minusta, rakastakaa minua, älkää jättäkö yksin

Onko nykyinen itseluottamukseni ja itsevarmuuteni vain taikurin illuusiota, miimikon näkymätöntä olemassaolematonta seinää?

Jos tämä kaikki ei olekkaan todellista, vaan pääni luomusta

Eihän nyt yks ihminen voi niin monen mielestä olla hyvä tyyppi!

Olemmeko loppujen lopuksi kaikki vain kasa naamioita?

Vihreitä, kirjavia, mustavalkoisia, mustia, valkeita, taivaanvärisiä...

Ehkä olenkin omien illuusioideni mestari, taikuri jota kaikki uskovat, maski johon kaikki rakastuvat, puku joka saa kaikki haukkomaan henkeään.

Mutta viimeiseksi...

Olenko huijari vai en?
Jos niin, huijaanko itseäni taitavasti vai muita?