Täällä oon niin kaukana susta,
kuin toisessa maailmassa.
Täällä on niin erilaista,
välillä täynnä elämää ja onnea,
välillä tuntuu ettei kukaan ymmärrä.
Vaikka joskus tuntuukin,
ettet välitä,
aion silti kulkea rinnallasi maailmamme loppuun asti
Vaikka joskus mietinkin,
miksi vielä olet siinä
-Aion silti mennä sinne minne sinäkin
Vaikka voisin täällä ihastua,
vaikka täällä minua vedetään puoleensa
ja vaikka tämäkin maailma yrittää huumata minut
Silti sinä olet se, jolla on ankkuri pysyvästi sydämessäni
Vaikka välillä ajattelenkin,
Entä jos?
Tiedän, että olet jotain parempaa,
jotain pysyvämpää,
jotain enemmän minulle kuuluvaa
kuin mikään muu täällä.
Jaan sieluni ja maailmani kanssasi,
koska sinä olet niitä harvoja,
Jotka minua rakastavat kaikkine puolineni ja vikoineni, niin myötä- kuin vastamäessä.
Ilman sinua minusta katoaa elämän valo.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno ja niin tosi. Just noin se on.
Siitä kannattaa pitää kiinni. Rakkaudesta.
Mutta hellästi, niin että se saa tilaa.
Elää ja hengittää
ihana ja rakkaudentäyteinen runo, siltikin hyvin elämänmakuisuutensa säilyttänyt. pidin!