Vaiettu

Runoilija Sateessa

mies
Julkaistu:
375
Liittynyt: 28.10.2005
Viimeksi paikalla: 24.1.2025 1:33

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
15.5.1989

Lacrimosa dies illa
Qua resurget ex favilla
Judicandus homo reus.
 
Minä muistan
työpäivän jälkeen

Kotiinpaluun
kiivaan kivun
kun ensimmäinen askel
on otettava suljetuin silmin

Ylitettävä kuukausien
kerryttämä keko
valkoisia paperikuoria
joita ei kykene katsomaan

Vaikka niiden kiljunnan kuulee

Muistan häpeän
ja askelten painon
roskamereen
piirretyllä polulla

Muistan kankeat
yöt keittiön lattialla
unilääkkeet ja
kirkkaan viinan

Kauhun ja pahoinvoinnin
yökkimisen ja yksinäisyyden

Ja muistan myös

Venäläisen teräksen
kitkerän maun
aseöljyn jähmeän
märkyyden

Itsesäilytysvietin
ja epätoivon
vimmaisen kamppailun
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Erittäin koskettavaa, suorastaan lukijan pysäyttävää.
Vereslihalla oleva runo, josta huokuu tuska.
Mielikuvat piirtyvät lukijan mieleen kaikilla aisteilla. Raadolisuudessaan hieno. 
hiljaa hyvä tulee, aina sanottiin
eivät kuunnelleet, saatika uskoneet
vanhat pierut..
 
ruuti ja sen haju
baikalin teräksen kylmyys

ei riitä

minä elän!
Vahvoja lauseita. Tekstin synnyttämistä mielikuvista rakentuu oikeastaan pienoisnovelli. Sen verran tuttuja aineksia omasta katkerasta nuoruudesta ja myöhemmin ystävien elämäntarinoista (henkisestä väsymyksestä, unilääkkeistä ja alkoholista, intoksikaatioista, väkivallasta, aseteräksestä) että mieli helpostikin täydentää novellin aukkopaikat.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot