Tyyntä pyörremyrskyssä

minä olin myrskyinen,
räjäyttelin ohikulkijoita ajankuluksi,
puolituttuja suutuspäissäni

säiliöityjen tunteiden ryöpytys,
luotettavuus piilee siinä ettei voi halllita
kaikki purkautuu aina kerralla,
niin kuin oksentelisi nitroglyseriinia

miten joku voi kesyttää tuulen,
laittaa hurrikaanitytön heiluttamaan häntää

ja ehkä tottumuksesta
kuin jäljittelisi uhmaikää
räyhäisi seinille,
viskelisi niihin samat lelut
yhä uudelleen
ja uudelleen

vielä minä syöttäisin dynamiittia
vastoinkäymisille ja vastaantulijoille;
sinä pysäytät käteni ja sanot että

riittää