Tämän päivän elämää Oulussa

Tänä päivänä minua harmittaa. Ilma on kolsu ja harmaa. Kylmä.
Terveydenhuolto on retuperällä niin itsellä kuin koko kaupungillakin. Entä minä. Miten minä voin, kysyn itseltäni. Voin miten voin. Miten tämä maa meni tällaiseen kaupalliseen virtaan, mitä tapahtuu 9 minuutin päästä: aika loppuu. Kiire ja vihmominen edes takaisin ovat tämän päivän Suomen ongelmia. Olen kuitenkin ylpeä suomalaisuudestani ja tästä maasta. Tässä maassa on ihmisoikeuksia, tasa-arvoa ja välittämistä, jopa jonkulaista "kökkä-meinkiäkin" eli yhteistyöhalua ja verkostoitumista hyvän asian puolesta löytyy. Ehkä asiat eivät sittenkään ole huonosti. Itse olen köyhä, mutta niin on moni muukin enkä minä köyhyyttäni sure, minä vain käytännössä ostan puuropaketin, leipää ja maitopurkin. Tiedä vaikka hieman laihtuisin. Kaikkki todennäköisesti luulevat että olen raskaana, mutta en minä ole. Elämä on hullua, mutta elää kannattaa joka hetki, sekunti, minuutti ja tunti, päivä viikko kuukausi jne. Elämä on kuten sen DNa mainos hyvin kertoo. Life is. Ei muuta.