Limetin vihriä seinä ja hapantunu tuoremehu.
Mehu seisoo kymmenettä päivää lasissa, sammehtuneena vaalean kirijahyllyn pölyjen seassa.
Appelsiinin maussa kelluvia homepalloja, ei markkinoija ihanne, luulen!
Entpä sukat?
Sukat on nakeltu rauhattomasti ristiin rastiin, pitkin poikin,sinne tänne. Eikä pyykkikoria näy mailla halmeilla.
Eilen minä otin imurin esille. Otin, otin. Usko pois.
Mutta kun Hooverini oli niin väsyneen oloinen ja tympiintynyt hommaansa etten viittiny sitä kiusata, vaan jätin sikseen ja ohjasin laitteen taikaisin siivouskomeroni perälle.
Tapahtuu se mitä olen koko ajan pelännyt: puhelimen tärinäakku räpsähtää rätisemään vasten pöydän puista pintaa.
Paniikki iskee!
.............. Ei kai yllätysvieraita?
Selite:
Olen laiska siivoamaan, en laiskuuttani vaan väsymystäni ja motivaation puutetta. Välillä harmittaa, kun ei vaan saa itsestään irti, mutta joskus lienee hyväkin levähdellä rauhassa ja jättää siivous päivälle, jolloin on ylimääräistä virtaa. Kun väsynyttä oloa on jo hetken jatkunut ja siivous siirtynyt aina vaan... niin kauheaa on saada äkkiä soitto esim. appivanhemmilta, että nyt oltas tässä parkkipaikalla jo tulossa, et sopiskos tulla käymään!!! IIIIK. Äkkiä homehtunut mehu lavuaariin tai sitten rehellinen vastaus, että nyt ei oikein käy, kun on vähän jääny toi siivous kiireen keskellä.... Toivottavasti kohtalotovereita on?!?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
