Kuollutta elämää

lumpeiden alla, sammakon
limainen kutu kuin
miehen tulema
vasten ihoani, kylmänä
niljaisena, se sekoittuu 
karvoihini ja 
kaikkoaa kun liikahdan

kuollutta elämää
henkivä humus taittaa valolta
siivet, minä yhtälailla
tukahtuneena
keuhkot täynnä jotakin
katson pohjalta pinnalle

jossain tuolla 
pilvet kasautuvat
leivonen liitää
koivikossa, viettinsä sanelemana
se visertää ja nappaa koin
 
hiiltä ja aineenvaihduntaa
elämä lisääntyy
ja katoaa, planetaarisessa
rytmissä kaikki näkyvä

arvot ja uskonnot 
lumisia huippuja 
taivaanrannassa

sinä olet liki
ja kaukana

tästä hetkestä