Kuinka mahdoton on mieli ihmisen.
Tuhansia ajatuksia turhasta.
Ja kuinka rumuus ilmenee jokaisesta.
Kun ilkeys kurkkii jokaisesta nurkasta.
Ja miten moni täällä tuhlaa elämäänsä.
Kävelee saman reitin päivästä päivään.
Ja vuosien mittaa huomaa olevansa siinä mistä silloin aikoinaan lähti muka jotain suurta kasaamaan.
Niin ja kuinka olematon on elämämme polku.
Kuinka nopeasti sammuu sen liekki.
Juuri jaloilleen päästyään käydäänkin nukkumaan.
Ja herättyämme käymme läpi sen saman päivän uudestaan.
Olen yhtä merkityksetön kuin sinäkin.
Vain ihminen.
Lihaa ja verta.
Tuskaa ja kipua.
Elämänsä oma saatana.
Ainoastaan ihminen.
Maailman ainoa rumuus, joka ei ota loppuakseen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä on Munaa!
Ihanaa raivoa ja turhautuneisuutta ihmisyyden ällöttävyyttä kohtaan. Tuttuja tuntoja.
Wau.
todella puhutteleva kokonaisuudessaan.
huomion kiinnitti "elämänsä oma saatana"
herättelee tuo lause kyllä...
Pidin tekstistä, vaikka sen sävy on synkkä; joinakin päivinä elämä on juuri näin. On totta, että rumuus ja ilkeys ovat läsnä arkitodellisuudessa, mutta silti elämämme täällä ei ole merkityksetöntä, otsikosta olen siis eri mieltä. Itse koen, että ponnistelut ja päivästä toiseen eläminen voi joskus olla turha(uttava)a, mutta merkityksetöntä se ei ole koskaan. Itse koen tekstissä mainitun rumuuden pahuutena, kaikki ne pienet ja suuret pahat teot, joita toisillemme teemme. Se ei ikävä kyllä tunnu loppuvan koskaan. Joskus olen itsekin välinpitämätön, toisinaan välittämisestä ja huolesta vereslihalla...