Tuulee, tuulee, tuulee.
Yritän upota tähän luotoon,
olen kampela,
olen kädetön,
kala kovalla kalliolla,
osa harmaata kiveä
ja niin matalaksi painun,
ettei ohi viuhuva aika
kiskaisisi mukaansa.
Merituuli on sarja säälimättömiä kuiskauksia
tulevasta, tyrskyistä horisontissa.
Se käskee:
tule, tule, tule.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihanasti luonnonläheinen.
Vinhasti sitä aika-ajoin vilistellään.