Koirani muistoksi

Hautajaispuhe
Rakkaat ystävät. Kiitos kun pääsitte tulemaan tänne tänä surun päivänä. Kuten tiedätte, rakas koirani Otto (10 vuotta) jouduttiin lopettamaan muutama päivä sitten kovien kipujen takia.
Laskemme hänet kohta haudan lepoon mutta sitä ennen haluaisin sanoa muutaman sanan hänestä.
Jotkut teistä voi ihmetellä miksi pitää hautajaiset koiralle mutta minulle hän ei ollut vain koira vaan paras ystävä. Ystävä, jolle voi kertoa kaiken. Ystävä, joka ei koskaan hylkää sinua. Ystävä, joka kyllä suuttuu mutta leppyy pian. Ystävä, joka rakasti sinua semmoisena kuin olet.
Lapsena, kun halusin koiran en tiennyt kuinka suuren onnen voisinkaan löytää hänestä ja kuinka onnelliseksi hän minut tulee tekemään. Muistan kun menin perheeni kanssa hakemaan häntä Porista niin hän oli viimeinen pentu odottamassa. Hän heilutti niin iloisesti häntäänsä kun tajusi, että nyt häntä viimeinkin tultiin hakemaan. Kuinka pieni hän silloin olikaan. Mutta vuodet vierivät niin nopeasti, ihan liian nopeasti.
Muistan myös millaisiin vaikeuksiin hän meidät välillä saikaan erilaisilla tempauksillaan. Eräänä kauniina päivänä, kun Otto oli ollut takapihalla juoksentelemassa niin hän oli jostain saanut päähänsä idean lähteä etsimään narttua. Millainen huoli ja murhe meidät täyttikään, kun huomasimme Oton kadonneeksi mutta ei siinä auttanut mikään muu kuin lähteä etsimään. Etsimme monta tuntia mutta kun viimein päätimme luovuttaa ja lähteä kotiin niin suureksi hämmästyksemme Otto olikin kotioven edessä odottamassa meitä. Millainen ilo ja riemu meidät valtasikaan, kun selvisi ettei Otolle ollut käynyt retkellään mitään pahaa.
Kerran myös erään lenkin aikana Otto löysi hyvän tuoksun mutalammikosta ja päätti pyöriä siinä. Lenkille lähti valkoinen koira ja takaisin tuli ruskea. Noin 2 tuntia kesti sitten saada hänestä jälleen puhdas.
Niin monta iloa ja surua on mahtunut näihin 10 vuoteen mutta niitä en kyllä vaihtaisi mihinkään sillä tiedän, että Otto oli erityinen koira jota ei kukaan voi korvata. Kun viimeisen kerran vein Oton eläinlääkäriin äidin kanssa niin hän heilutti iloisesti häntää sillä hän luuli pääsevänsä vain autoilemaan mutta minä tiesin, että siltä reissulta hän ei enää tule takaisin.
Nyt rakkaat ystävät on aika laskea rakas Otto hautaansa ja jättää viimeiset jäähyväiset hänelle.
Kiitos kun kuuntelitte.