se oli jo alkanut kun sen huomasin
huominen ja eilinen ovat vain harmaata merta
jonka laajuuteen suurimmat myrskytkin katoaa
lapsuuden vihreät saaret
nuoruuden mustat kalliot kaikonneet
taakse kauas jääneet ja melkein unohdan
ketä rakastin, vihasin, kasvoista kasvoihin
enää minusta jälkeen pieni väre jää
harmaan meren pintaan sekin pienenee ja katoaa
poissa ovat veljet, kanssamatkustaja ystävät
rantautuneet harmaisiin satamiin, yksinäisiin saariin
puhjenneita purjeita, hylkyjä hiekka rannoilla
yksin enää pieni varjo käy polkuaan
tyhjän aavan halki kohti unien valosatamaa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
