Minä nauroin,
kikatin, pyörin, kirmasin.
Minä itkin, huusin, raivosin
ja palasin takasin.
Kuuntelin, haluaako "mimmu" sitä haluaako tätä ja ihan miten "mimmu" haluaa ja voi kun se on niin ihana ja upee kroppaki.
Ja minä nauroin että huhhuh ja otin pullon vastaan. Kotona tuli taas isi isi mä löysin yhden paidan....
Ja toki isi nyt pikku pupuaan hemmottelee kuinkas muuten.
Ja myöhemmin nauretaan miten ajat on muuttuneet.
Nykyään kun ei edes saada lunta talveksi.
Mutta tottakai sitä tulee ensivuonna. Nyt on vain olut huono talvi, mutta otappa huikkaa kahvista ja tässä on tupakka.
Ei meillä oo mikää kiire.
Me ollaan viel nuoria, siksi minäkin jätin kihlattuni.
Mutta sisko teki kyllä hullusti kun hankki jo lapsen.
Siinähän menee henki ja nuoruus
ja katso nyt noita nykyajan ala asteelaisia.
Ei me oltu tollasia.
Hullu maailma mutta sinä tyttö olet kyllä pahiten sekaisin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä runo pisti hymyilemään. Tässä ei oikeastaan ollut juurikaan järkeä :D Ja siksi hauska. Kannattais kiinnittää huomiota rivitykseen, niin ois helpompi lukea.