Kylmä kuin kuolema on vesi musta
Jäätävät vaahtopäät valkoiset
Liukas on kallio märkä ja kylmä
Karuna hohtaa kivikko sen
Kauan enää en pinnalla kestä
Vie meri tään miehen haaksirikkoisen
Siksi kalliota kohden käteni nostan
Kurkoitan korteen viimeiseen
Ei haittaa minua vaikka jäätävä viima
Kunhan korteen saan käteni kohmeisen
Oi olkinainen sinun helmoistasi
Saanko taittaa sen korren viimeisen?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea tämäkin. Rivien välissä monta maailmaa, joista toiset aukeavat, toiset eivät. Väljyyttä riittävästi tuntea omakseen, siis pidän kovasti.
Upea tämäkin. Rivien välissä monta maailmaa, joista toiset aukeavat, toiset eivät. Väljyyttä riittävästi tuntea omakseen, siis pidän kovasti.