Yö herättää minut henkiin
Ruumiin levätessä
sielu harhailee yläilmoissa
utuisissa haaveissa
sinisissä taivaissa
Yöllä saan kulkea rauhassa
vaeltaa missä haluan
Alppien vuorilla
maailman merillä
pohjoisen soilla
Yön suojaan voin piiloutua
nukkua tähiten alla
tai valvoa kivellä
Katsellen tähtiä
haistellen metsää
kuunnellen yötä
Yö onkin petojen aikaa
Selite:
Tuli ilta, tuli yö. Ajatus lensi, minä en.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tuo loppu teki tästä astetta paremman runon. Vaikka hieno runo tämä on noin kaiken kaikkiaankin. Jotenkin voi vaeltaa tätä lukiessakin. Hieno, jotenkin unimainen tunnelma. En tiedä, en osaa kommentoida muutenkin kuin että pidin tästä paljon :)
Ja suuret kiitokset kommenteistasi :)
kolmesti luin ja koko ajan kuljin mukanasi.