Katumusmessu

Luulin eilen nähneeni sinut.
Se oli kai kuumeuni,
joku kaltaisesi
tai aave menneestä,
joka raskain askelin tuli muistuttamaan virheistäni.

Luulin kuulleeni musiikkisi,
ja haistaneeni hennosti minttuun verhoutuneen tupakan.
Luulin sinun tulleen,
mutta kuinka olisit kuullut kutsuni,
kun ajoin sinut niin kauas
niin kauan sitten;
vihan teoin
ja vihan sanoin,
rakkauden nimissä.

Unohdin,
että jo kehdossa olit oma ihmisesi,
et jatkeeni.
Suojeltavissani,
muttet korjattavissani,
kun et ollut rikki.
Ei ollut oikeuteni
eikä velvollisuuteni
tehdä sinusta helposti rakastettavaa,
vaan rakastaa sinua,
silloinkin kun se oli vaikeaa.

Nuorena yritin luoda sinut kuvakseni.
Nyt hapertuessani kuin paperi
näen, että maailmassa oli aina paikka saappaillesi,
kadun,
ja toivon epäonnistuneeni.