tyhmä.

Olin jo kauan ikävöinyt tunnetta,
tunnetta välittää toisesta.
Eräänä iltana sitten näinkin sinut
ja muistin taas miltä tuntuu kun mahassa muljahtelee ja sydän läpättää.

Ensin se oli vain pientä ihastumista ensisilmäyksellä,
mutta pian se kuitenkin kasvoi rakkaudeksi.
Kituvaksi rakkaudeksi,
joka on ihanaa,
mutta silti niin hirveää ja sydäntä repivää.

Sain jälleen voimaa sinusta herätä joka aamu kouluun
ja odottaa huomista.
Mutta sitten tuli kesä,
koulut loppui,
enkä enää nähnyt sinua.

Kun seuraavan kerran näin sinut kesällä,
sydämeni hypähti taas kurkkuun
ja luulin pyörtyväni.

Olin niin iloinen nähtyäni sinut,
että leijailin korkealla pilvissä päiviä.

Mutta sitten, jostain tuli musta pilvi joka peitti auringon ja vei ilon kasvoiltani ja iski piikin sydämeeni.

Kuulin ystävältäni,
että olit jo toisen..

Itkin ja mietin monta yötä,
miksi en tehnyt mitään?
Miksi en sanonut mitään?

Jos vain olisin rohjennut sanoa,
ja kertoa pitäväni sinusta,
voisin nyt minä olla siinä paikalla,
missä nyt on joku toinen..