olet viininpunerrus varjo valkealla lakanalla olet lihaa, olen tässä nouset ylös sanomatta kuljet keittiöön, avaat ikkunan poltat tupakin sanomatta suljet ikkunan et ole ensi kertaa tässä näin katsot miten männyt notkuvat tuulessa miten puiden takana kerrostalot, hiljaisina miten talo on hiljainen, ihmiset poissa työssä et voi sanoa tiedät että lähden taas ilta oli erilainen mutta aamu - sama kuin aina sinun muistojesi virta tiettyyn aikaan päivästä on sama kuin aina mikä sinun on? itket keittiön pöydän ääressä suret puiden hiljaisuutta etkä jaksa nousta kaukaisten kerrostalojen valtavasta varjosta olet lihaa olet yksin kuin en tuntisi sinua kuin en koskaan olisi ollut täällä suojaa ei ole on vain ilmaa siipien alla on vain siivet itket on vain siivet itket, siivet
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
sulla on hyviä runoja.
tässä on kaikkea jännää, pidän jännästä.
onpas surullista. vähän klisettä, mutta tuntuu kuin olisi oikea tunne.. pidän khyyl.
kiitos.
kaunis
Mä tykkäsin tästä..surullinen mutta hyvä:)
Onnea:)