ahaa, nuori mies sinä tunnen sinut oikein hyvin sinä... eivät nähneet miten erityinen olit, sinä kun lauseesi jäivät kesken sinä... paljastaisit vielä todellisen suuruutesi he ihailisivat, kyllä, jotka eivät nähneet miten erityinen olit kun lauseesi jäivät kesken kun tunne etsi muotoa ajatuksista ja sanat jäivät jälkeen ajatukset ehtivät juuri ja juuri... olitko aivan varma... ja sanat NIITÄ ET ET HEILLE! et ole velkaa kyllä he tulevat näkemään sinä apinoiden jälkeläinen, he sinä... ET HEILLE! Sinä. Apinoiden jälkeläinen. he näkisivät, kun heille näyttäisit eivätkä pääsisi jälkeenpäin kertomaan jos sinä... tunnen kyllä sinut, olet apinoiden jälkeläinen ja kaipaat laumasi seuraa vaikka vain näyttääksesi kun painoit aseen ohimollesi näitkö laumasi ihailun? näitkö miten kukkaseppelsaattuessa otit vastaan kauneimman tytön rakkauden, sinua varten säästetyn? näitkö miten he katsoivat suoraan sisimpääsi? he katsoivat suoraan toiveitasi, sinä... olet enemmän, tietenkin, kuin toiveesi olet heijastus, varjo vain massoille olet pimeys joka ympäröi pienuuden tunnen sinut olet kaikkialla keskeneräisinä lauseina
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kipua ja tuskaa oikein tirisee sanoista ja lauseista jotka johtavat tuhoon kun ei kukaan kuuntele ketään vaikka seuraa, apua ja sitä samaa kaikki me tarvitsemme.
Turhautumat olisivat purkautuneet varmaankin toisin jos ihmisten silmät ymmärtäisivät mitä näkevät.
Maailman tuskan kokoinen runo.
Aika hieno. Mutta muistan, kun luin tämän joskus Jokelan aikoihin, niin ärsytti, kun tuli fiilis, että sen takia kirjoitettu ja niin varmaan onkin. Mutta nyt pidän. Hyvä loppu varsinkin.
Kiitos.