Yö valitsee aina omansa, kulkemaan ankeita polkujaan.
Lohduton taival ikuinen, kuin synkän sielun perhonen.
Kovia kokenut ihminen, kulkee haparoivasti askeltaen.
Murheen taakka selässään, ei voi kauaa jatkaa.
Kuka keventäisikään taakkaa surkean?
Anna minulle sielusi, pitelen sitä hetken.
Näytän sinulle viimeisen rakkauden retken.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi