Turhaa.

Tanssi sateessa ja tiedän, kaikki on oikein.

Tanssi vaan ja lupaan sen
en milloinkaan,
milloinkaan
saa sua itseäni unohtamaan.

Ja taas tanssitaan.
Kun taas tanssittaa.
Yhä uudestaan,
kierrän vartalosi huumeessain.
Uudestaan,
uudestaan,
taas uudestaan.

Tiedän sen.
Sitä pelkää en siis turhaa.
Voin katseesi sun menettää
ja olla taas yksin pelkkää turhaa.

Turhaa materiaa.
Sitä turhaa materiaa, mitä löytyy jokaisen omakotitalon pimeimmästä nurkasta.
Sellaista turhaa.