On varjoja,
jotka kulkevat ohitseni päivittäin.
Ei löydy sanoja,
äänillä täytän maailmani.
Niin kuin yhtenäinen möykky,
jota ei voi erotella.
Mieluummin olisin hiljaisuudessa,
ilman tyhjänpäiväistä hälyä.
Sääntyisinpähän päänsäryltä.
Ehkä jossain on avain,
joka muuttaa äänet sanoiksi.
Alkaisivat puhua minulle.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| kuutamo | Huominen kenties paremman tuo | 4.1.2007 | 0 | Runo |
| kuutamo | Hah | 4.1.2007 | 3 | Runo |
| kuutamo | Hetki | 27.11.2006 | 0 | Runo |
| kuutamo | Merkki | 16.8.2006 | 1 | Runo |
| kuutamo | Unhola | 16.8.2006 | 1 | Runo |
| kuutamo | Olet rakas | 10.5.2006 | 1 | Runo |
| kuutamo | Avautumista | 2.4.2006 | 1 | Runo |
| kuutamo | Epätoivo | 15.2.2006 | 1 | Runo |
| kuutamo | Sanojen äänet | 8.2.2006 | 3 | Runo |
| kuutamo | Minne katositte? | 8.2.2006 | 2 | Runo |
Kommentit
Pidin tuosta alun ja lopun välisestä yhteydestä.
Varjot jotka kulkevat ohitse, alkaisivat puhua
sanoilla.
Hieno.
Upeeta, nyyh,,,, nätti runo. hyvä että oot taas laittanu meille ihanaa(?) kaunista luettavaaa... <3
Runo missä ei ole vastauksia, vaan ne on itse mietittävä! Hiano. Varjot = jotakin niin salaperäistä.