Kylmä ja nuutunut,
kuin kahvi jäähtyneenä pöydällä.
Kukkatapetti,
kauniin punainen,
nyt kuivuneena tippuvat terälehdet sen.
Valokuva kaatuneena kirjahyllyssä,
seitit sitä peittävät.
Ikkunassa roikkuu enkeli lasinen,
toinen siipi sirpaleina lattialla.
Ei enää eloa,
ei ole ketään rakastamassa.
Maailma vei.
Ovet on suljettu.
Unohdettu.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| kuutamo | Huominen kenties paremman tuo | 4.1.2007 | 0 | Runo |
| kuutamo | Hah | 4.1.2007 | 3 | Runo |
| kuutamo | Hetki | 27.11.2006 | 0 | Runo |
| kuutamo | Merkki | 16.8.2006 | 1 | Runo |
| kuutamo | Unhola | 16.8.2006 | 1 | Runo |
| kuutamo | Olet rakas | 10.5.2006 | 1 | Runo |
| kuutamo | Avautumista | 2.4.2006 | 1 | Runo |
| kuutamo | Epätoivo | 15.2.2006 | 1 | Runo |
| kuutamo | Sanojen äänet | 8.2.2006 | 3 | Runo |
| kuutamo | Minne katositte? | 8.2.2006 | 2 | Runo |
Kommentit
todella kaunis runo, ihanan epätoivoinen, jäinen... kaunista kaunista.... :D
varsinkin toi kohta 'Ikkunassa roikkuu enkeli lasinen,
toinen siipi sirpaleina lattialla.'
Kaunista.... '
:)