Kun tajusin sen,
elämän tärkeyden
ymmärsin, kerran tässä vain eletään
ja omaa vauhtia edetään
ei kiirettä nimeksikään
ei hoppua minnekään
auttoi mua hoitaja toi
jonka elämä avuksi loi
ilman häntä en onnellinen ois
toivon ettei tämä tunne koskaan mene pois
epätoivon syövereissä ollut olen
nyt ymmärrän syyn
tajusin täytyy rakastaa
kaikkea elossa olevaa
pyörätuolissa olin
nyt, uudestaan kävelemään opin
se on uuden elämän alku.
Selite:
Runo tuli pitkään jatkuneen pahan olon jälkeen.
Kiitos E.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kiitos kiitos. :)
Kirjoittajalukiossa tätä runoilua tosin vielä yritän petrata lisää.
Tykkään tästä(kin) runosta<3
Etenkin kohta:
"tajusin täytyy rakastaa
kaikkea elossa olevaa" (: <3