On jälleen kevät,
kuvittelen miltä se näyttäisi mökin rannasta.
Milloin omenankukat puhkeavat,
olisiko maa jo kuiva, voisiko haravoida,
ovatko joutsenet palanneet.
Olen pyytänyt päästä käymään siellä vielä kerran.
Saan vastaukseksi hymyjä,
he vain kulkevat kääntämässä kylkeäni,
vaihtavat tippatelineeseen uuden pussin,
tuovat lounaan, vievät sen pois.
Ja minä pyydän, mökkirannassa kevät on kauneimmillaan.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vaikuttava ja kaunis runo, kiitos!
Vaikuttava ja kaunis runo, kiitos!
Vaikuttava ja kaunis runo, kiitos!
Vaikuttava ja kaunis runo, kiitos!