Odotan,
ovea joka aukeaa.
Sitä, joka hiljalleen tuoksusi
pois kuljettaa.
Höynenen kevyesti,
vielä minussa vaikutat.
ja raskain askelin, sinusta pois päin.
Vierellä haudankaivaja
vakavana seisoo.
vartioiden kuuta,
jota kerran kosketimme.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| tiiti | Kaukana | 15.4.2011 | 0 | Runo |
| tiiti | haudalla | 18.11.2007 | 6 | Runo |
| tiiti | Tarpeen päässä | 16.11.2007 | 0 | Runo |
| tiiti | Heräämö | 16.11.2007 | 2 | Runo |
| tiiti | metsäpolulla | 5.11.2007 | 0 | Runo |
| tiiti | Nimetön | 12.10.2007 | 2 | Runo |
| tiiti | Raappeutunut | 17.9.2007 | 0 | Runo |
| tiiti | viiltoja | 20.12.2006 | 0 | Runo |
| tiiti | yksin | 31.10.2006 | 0 | Runo |
| tiiti | J.lle | 27.3.2006 | 0 | Runo |
Kommentit
Harvoihin ja valittuihin suosikkeihin menee. Tosi hieno. Oikeasti upea.
Harvoihin ja valittuihin suosikkeihin menee. Tosi hieno. Oikeasti upea.
Rakkauden kuolema sattuu aina ja kestää kauan että on etisellään jälleen.
vaikuttava.. sydämen pohjaa koskettava..
Koskettava!
Herkistävä, liian herkistävä.
Ikävä ja Kaipaus tuntuu.