Anteeksi rakas

Luulin unohtaneeni sut,
luulin ettei meitä enää oo.
Ilmestyit yhtäkkiä,
ja sinut siinä nään.
lähelläin.

Olin hakenut toiselta pojalta,
turvaa,
suojaa,
läheisyyttä.

Nyt tuomitset mut siitä,
itsehän mut jätit,
yksin.

Alkaa uusi vaihe,
tuntematon.
En tiiä miten tästä edetään,
ehkä paremmin, ehkä huonommin.
Mutta meillä on taas toisemme,
nyt ja aina.