Käperryin sängyssäni vasten seinää ja koetin hillitä palavasti kasvavaa ahdistusta sisälläni.
Ikkunan takana syksy saapui, ja koko maailma kuoli sen mukana.
Ahdistukseni keskeltä pystyin nostamaan päätäni ja miettimään,
miksi luonnon kuollessa se pukeutui niin kauniisiin väreihin
ennen kuin lakastui ja katosi.
Olivatko ne jäähyväiset, viimeiset kauniit sanat?
Selite:
henkilökohtainen ahdistus, pakko saada kirjoittaa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kirjoittaminen on mielenterapiaa parhaimmillaan.