En kestä enää itseäni,
en kestä enää katsoa peiliin,
nähdä surukasvojani,
mielipahan turruttamia,
satuttamassa niitä keitä rakastan,
pyydän maailmalta anteeksi olemassa oloani
ja sen tarkoitusta,
jos ei vielä ole myöhäistä
ja taakseni edes jokin hyvä asia minusta jää,
olen onnellinen,
olen myös onnellinen että sain tuntea sinut,
ja rakastaa sinua,
olla sinun rinnallasi elämäni parhaat hetket,
poistun,
en halua enää satuttaa,
nukun pois,
valoenkeleiden saattueessa,
jätän jäähyväiset,
sillä niin minun on tehtävä.
Rakastan Sinua.
Justenius Lyydervo
25.2.2008
3.06am
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Masentunutta tekstiä. Soljuu kuitenkin kuin virta korvista sisään ja pimentää kaiken. Elämä jatkuu kuitenkin vaikka jalat verillä astelisimme orjantappuroilla.