"En mäkään jaksa enää"
Isku kasvoille,
toinen heti perään vyön alle
Oksennus nousee kurkkuun
mutta jää pyörimään jonnekin
rintalastan alle
Jalat pettävät
Jokainen värisevä hengenveto niin raskas
että ne vievät kaiken energiani
Ja siinä minä makaan
kylpyhuoneen lattialla
Rutistaen mattoa vasten rintaani
Väsyneenä,
eivätkä edes silmäni jaksa itkeä
Veri kohisee korvissani
Määrittelemätön kipu kehossani
Rukoilen
rikkinäistä sydäntäni luovuttamaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Erittäin vahvaa sanaa ja epätoivoisen oloista rakkautta, sen oikeanlaisen puutetta ehkä kuitenkin.
Tosielämän tuntua, näin oikeesti jossain on.
Hyvin tulkittu runo.
Erittäin hyvä... vahva, lähes fyysinen runo äärimmäisestä tunteesta, heikotuksesta, pettymyksestä ja lähes pakokauhusta... pelosta että kaikki rakennettu särkyy.
Erittäin vahvaa sanaa ja epätoivoisen oloista rakkautta, sen oikeanlaisen puutetta ehkä kuitenkin.
Tosielämän tuntua, näin oikeesti jossain on.
Hyvin tulkittu runo.
Erittäin hyvä... vahva, lähes fyysinen runo äärimmäisestä tunteesta, heikotuksesta, pettymyksestä ja lähes pakokauhusta... pelosta että kaikki rakennettu särkyy.