Nimetön

Sydän
joka viime hetkellä
taikaiskusta (vai oliko ilmassa sähköä)
oppi lyömään
sai taas uuden rytmihäiriön

vieläkin se jaksaa murtua säröistä
itkeä verestävälle lasinsirpaleelle
usko tulevaan – sitä se on.

Rikkinäistä on niin helppo särkeä lisää
eikä ehjästä tule koskaan ehjää
Sydän monessa osassa
voin ottaa vastaan
ja ehkä antaakin
rakkautta useammalle

Ja kerran vielä
minä olen kokonainen.