Herään hikisenä,
kipu huutaa kropassani kuolemaa.
Veriset lakanat,
itkuiset silmäni.
Kosketuskin tekee kipeää,
pieni tuulenvire on liian kylmä kestääkseni sitä,
pyörryttää, oksettaa, haluan nukahtaa,
kipu ei hellitä, haluan nukahtaa!
Kuuma suihku helpottaa hetkeksi,
kipulääkkeitä mielin määrin.
Milloin tämä loppuu?
Viisi päivää tuntuu ikuisuudelta.
Kuukauden kuluttua jälleen tämän koen uudelleen.
Miksi olen nainen?
Selite:
Väsynyynä ja kovissa kivuissa.
Olenhan nainen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voin samaistua tähän niin hyvin.
Alun dramaattisuudesta ja kohtalokkaastakin tunnelmasta olisin kuvitellut sauraavan jotain todella traagista. Runon loppu sai minut hymyilemään, hauskasti toteutettu idea, vaikka aihe ei todellakaan ole läheskään yhtä hienoa kuin tekstisi!
Voin samaistua tähän niin hyvin.
Alun dramaattisuudesta ja kohtalokkaastakin tunnelmasta olisin kuvitellut sauraavan jotain todella traagista. Runon loppu sai minut hymyilemään, hauskasti toteutettu idea, vaikka aihe ei todellakaan ole läheskään yhtä hienoa kuin tekstisi!