Tässä istun ja mietin elämääni,
mitä se on minulle antanut,
ei juuri paljon mitään....
Se kaikki tuska mitä olen saannut,
sitä ei voi kovinkaan moni käsittää,
se on kuin veitsen viilto...
Viilto joka sattuu joka kerta yhtä paljon,
niin paljon että kyynel tulee silmään,
kyynel mitä en näytä...
Kyynel jonka estän tulemasta silmään,
se kyynel joka joka kosteuttaa poskeni,
se kyynel joka vierähtää...
Vierähtää poskelleni ja kastelee sen,
joka maistuu suolaiselle ja tuo tuskan,
niitä nuolen yksin ja kärsin niistä...
Ei kukaan eikä ketään voi ymmärtää sitä,
sitä tuskaa joka veitsen lailla viiltää,
ei päältä vaan sisältä...
Ei edes teot tee niin pahaa kuin sanat,
ne sanat jotka viiltää sisältä niin pahasti,
sydän vuotaa verta ja tekee pahaa....
Niin pahaa että tuskaa tappaa minut,
mutta olen tottunut siihen tuskaan,
vaikka pahaa tekeekin niin selviän...
Selviän siitä pahasta minkä koen,
tehkää mitä haluatte minulle,
ei se satuta, ei ne teot vaan ne sanat....
Katson peiliin ja kysyn itseltäni,
olenko ihminen, se sama ihminen mikä olin,
saan vastauksen....ei...
Ihminen olen, mutta niin kylmä ja kova,
muuttunut ja itseään inhoava, sydän jäätä,
muille iloinen, mutta itselle liian ankara!!!!!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo, tämä voisi ketoa minustakin. Nuo monet huutomerkit vähän pilaavat tunnelman, mutta silti se on ihan ymmärrettävää tämmösessä asiassa. Ihmiset muuttuu, itse muutumme ja tulee tuskaa ja ongelmia. Itse olen vasta 12-vuotias, mutta kokenut aika lailla tuskaa ja nytkin on että miten selviän huomisesta? Mutta kannattaa vaan pitää pää pystys ja antaa palaa, nauttia pienistäkin onnenhetkistä, niin minullekin on sanottu ja se auttaa. Edes hieman.
Jaksele ja erittäin mukavaa synttäriä! :)
Ps: Suosikkeihin ->