mm..

Kauniit muistot kalvavat mieltä,
kuinka toivoisin etten olisi koskaan kokenut sitä unelmaa.
Kykenenkö jatkamaan elämääni,
tietäen paremmasta tuolla kaukana?
Tunne etten kuulu sinne missä olen,
kaipuu paikkaan jonne ei pääse.

Olenko vain kadottanut todellisuuden ja epätodellisuuden rajan? enkö vain tunnista niitä?
vai onko tuolla jossain todella paikka jonne niin haluaisin.

Minne kaikkosivat ystävät? Kun heitä eniten tarvitsin.
Missä on se jolle puhua ja joka ymmärtää?
Onko ketään joka voisi auttaa?

Tuntuu kuin en tarvitse ketään,
olen vahva ja jaksan yksinkin.
Mutta sisältä olen pieni ja haavoittuvainen,
ja kaipaisin jotain elämääni,
jotain jonka vuoksi jaksisin nousta sängystä aamulla.

Joskus silmät vain avautuvat itsestään,
tiedä sitten syytä,
mutta vuosien valheet itselle, ja jonkun muun mitä olen esittäminen ovat vieneet veronsa.
Jäljelle jäi vain tyhjää ja yksinäistä.