uneton yö

Kuulen laukauksen jostain kaukaa,
hätkähdän hereille.
Oliko se vain unta?

Hieraisen silmiäni ja katson ympärilleni.
Olen huoneessani, on vielä pimeä.
Mikä se ääni oli, mistä se tuli
tuntui kuin se olisi todellinen.

kurkistan verhon raosta.
tiet loistavat tyhjyyttään,
katuvalojen heijastaessa valoaan asfalttiin.
En näe hahmoja.
Uskottelen itselleni nähneeni unta.

kiedon peiton ympärilleni,
suljen silmäni.
Ajatukset harhailevat eilisen tapahtumiin,
niihin uutisiin.

Kauhajoki. Kouluampuminen.
Miten tämä on todellista,
uskallanko mennä aamulla kouluun.

minuutit vierivät,
tajuan vilkaista kelloa.
se näyttää 4 aamulla.
Todistelen itselleni äänen tulleen unesta,
luultavasti eilinen painaa mieltä.

Suljen silmät uudestaan kiinni,
siinä toivossa että nukahtaisin.
Uni vain ei tule.
Nousen taas ylös sängystä,
vaeltaen pimeässä talossa löydän tien keittiöön.
avaan kaapin,
se kolahtaa hiljaa.
Tartun lasiin ja avaan hanan.
annan veden valua saadakseni sen jääkylmäksi.

täytän lasin ja otan pöydältä unitabletti purkin.
laitan yhden tabletin suuhuni ja veden avulla nielaisen sen.
jospa nyt saisin unta.

hitaasti ja äänettömästi kuljen takaisin huoneeseeni,
suljen oven perässäni.
painan pääni tyynyyn ja vaivun uneen.
Toivottavasti kaikki oli vain unta,
eikä ole syytä pelätä.