Muistan sinut kehdossa
pienen hymyilevän suppusuun
ja keveän kikatuksen
Otin sinut ylpeänä syliin
kutitin leuan alta
nyt minulla on ihkaoma
pikkuveli
Koko elämäsi polun
olen yrittänyt suojella sinua
tuskalta ja pimeydeltä
huutanut
ota minut, säästä hänet
Silti maailman pahuus löysi sinut
kietoi jäiset kouransa ympärillesi
ja veti mukanaan pimeyteen
Mutta usko pois
pikkupikkuveli
vedämme sinut takaisin valoon
pikkuveli
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pikkuveljesi on onnekas kun hänellä on sinut, kauniisti ajatuksesi olet runoksi pukenut.
Vahvaa rakkautta tässä.
Kaunis, mutta haikea runo. Toivottavasti veljesi lukee runon :)