haikeus ja huokaus

herkät muistot nostivat päätään
vanhojen nuottien kahinassa
hetkessä mielessä tuoreena
ne silkkipaperinohuet olotilat

kun kuura oli kukittanut ikkunan
ja pelkäsin läheisyyttäsi jopa
enemmän kuin nykyisin janoan
-haluan vain kynsiä vanhoja arpia

niistä hetkistä on jo vierähtänyt
mutta yhä
sydän lyö harha-askelten kaltaisia
virhelyöntejä

kun meidän laulumme eivät enää
sovi äänialaani
sävytän transponoinnin keinoin
mahdollistaakseni tunteiluni