Kuinka voin nousta,
kun on poljettu maahan?
Voinko uskaltaa katsoa,
jos kuset vain silmään?
Elänkö enää,
sydän murskattuna?
Mitä sinä tuskasta tiedät,
väännät vain puukkoa rinnassa!
Miten elät itsesi kanssa?
Eikö sinua kaduta?
Etkö voisi vain kadota?
Kaiken tämän hän huutaa
vasten kasvojasi,
yöllä valomerkin jälkeen,
narikassa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tuska on mielenkiintoinen elementti runossasi
tuska on mielenkiintoinen elementti runossasi
Hienosti käännetty empaattisesti koettu tuska. Pidin kovin.
Tässä oli jotain, mistä pidin.
...tuli kyllä erittäin elävä tilannekuva, täytyy sanoa. :p