Hän huutaa yöllä narikassa

Runoilija JosSittenkin

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 19.4.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Vanhaksi kasvanut ja useasti väsynyt. Muuttunut sanoissaan vähäisemmäksi. Vaan vielä nytkin, joinakin päivinä. Iskee kaipaus. Ja miettii, JosSittenkin jättäisin merkin maailmaan.
 

Kuinka voin nousta,
kun on poljettu maahan?

Voinko uskaltaa katsoa,
jos kuset vain silmään?

Elänkö enää,
sydän murskattuna?

Mitä sinä tuskasta tiedät,
väännät vain puukkoa rinnassa!

Miten elät itsesi kanssa?
Eikö sinua kaduta?

Etkö voisi vain kadota?

Kaiken tämän hän huutaa
vasten kasvojasi,

yöllä valomerkin jälkeen,
narikassa.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

tuska on mielenkiintoinen elementti runossasi

tuska on mielenkiintoinen elementti runossasi

Hienosti käännetty empaattisesti koettu tuska. Pidin kovin.

Tässä oli jotain, mistä pidin.
...tuli kyllä erittäin elävä tilannekuva, täytyy sanoa. :p

 

Käyttäjän kaikki runot