Pohjolasta

Usko on haihtunut mukanasi mennyt
Viimeisen elämän olet täältä vienyt
Eloton maa minua nyt katsoo
Maa on routinut se murhaa hautoo

Pimeä ja pelokas on kyläni täällä
Keveällä lasisella mustalla jäällä
Joka ei kanna toiselle puolen
Joka sille astuu se järvehen kuolee

Olet tehnyt tätä jokaisen talven
Jättänyt iholle niin kipeän arven
Hetken se hiljaa umpehen kasvaa
Kunnes se kysymättä taas aukeaa