Sinä puhut koiranpennusta,
sormuksista ja tilavammasta asunnosta
minä tuijotan taivaalle
siivet eivät vain kasva selkään
En tiedä
tahdonko löytää paikkaani
- vielä
Olen liiaksi tykästynyt
mahdollisuuksiin muutoksissa
siihen, kuinka hapuillessaan
näkee kaikkein kirkkaammin
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| samira | I love you | 6.9.2007 | 0 | Runo |
| samira | The beginning? | 9.11.2006 | 3 | Runo |
| samira | Toistaiseksi | 15.6.2006 | 4 | Runo |
| samira | Aamullisia | 26.3.2006 | 7 | Runo |
| samira | Nimetön | 21.3.2006 | 4 | Runo |
| samira | - | 23.2.2006 | 2 | Runo |
| samira | - | 15.2.2006 | 4 | Runo |
| samira | Yöttömistä öistä päivättömiin päiviin | 30.1.2006 | 0 | Runo |
| samira | Miehen kokoinen yksinäisyys | 19.12.2005 | 2 | Runo |
| samira | Taivaspostia | 5.10.2005 | 10 | Runo |
Kommentit
En minä kliseistä tiedä, mutta puhutteleva tämä on, voisiko paremmin sanoiksi pukea noita tunteita, tuossa tilanteessa... Loistava, todentuntuinen pläjäys!
en minä sanoisi kliseistä, varsinkin kaksi viimeistä kappaletta ovat aivan ihanan elävän kauniita ja tajuavia. siivet runossa tuntuu minulle aina vähän kliseeltä, kriih, mutta ehkä ne olivat tässä linnun-?
joka tapauksessa kiinnyinpä kovasti runoon ja ajatukseen hapuilun hyvyydestä.
Pidin tästä kauheesti, ihanan ylistävä ja kunnioittava runo epävarmuudelle ja halulle ajatella ja kasvaa rauhassa ennen suuria päätöksiä.
Rivitys toimii hyvin ja tekee lukemisesta helppoa. Nuo viimeiset rivit nousivat suosikiksi, sillä se on juuri sitä, että moni ei heti ajattelisi noin, mutta luettuaan nuo rivit ei mikään tunnu enää enemmän totuudelta. Ja lohdullistakin se on.
Toimiva runo. Hyvä.