Nimetön

Runoilija Komulainen

nainen
Julkaistu:
11
Liittynyt: 27.12.2009

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Asennevammainen nuori täältä kylmän Lapin perukoilta. Opettellee uuesthaan kirjottahmaan. Nielee tiikerit ja seeprat raitoihneen.
 

Tiiäthän sie miltä se tuntuu
ettiä ja löytää
säilyttää ja kaottaa?
Tiiäthän sie miten taivas kimaltaa ko
ottaa ja antaa
saapi ja luovuttaa?

Ensin pittää kaottaa että voipi löytää uuesthan
Ehkä mie löyän sinut taas joku päivä
ko ilmestyt minun etheen niinko kaikki muukki
hukkuhneet ja kaohnet asiat
unohtuhneet asiat
Mutta mie eppäilen että siihen mennee aikaa
ja aika parantaa haavat

Hukkasinko mie sinut vai
hukkasikko sie itte ittesti
kävelikkö vain poies tyynesti
ylititkö minun elämän rajat helposti
ja katosikko minun planeetalta kokohnaan?

Selite: 
Käänsin kiven ja kannon ko etin sinua, kulta, sinua ja minun tuntheita sinua kohthaan. Sitte ko net löyty, hukkassa olikki sie. Mitenkhän tuon paremmin selittäis ko ei järki juokse mielikuvituksen perässä. Mie ikävöitten sinua, mutten usko että olet niinko rikkinäiset sukat ja löy'yt sängyn alta.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot