Kaikki mitä haluaisin sanoa
jää kömpelöiksi säröiksi kirjainten reunaan
enemmän kertovat tyhjät rivit
Voikin luopuminen raapia
kasvoille ilon kyyneleitä
silti kirveltää
On vain odotettava melankolian hiipuvan
häivähdykseksi hymyn reunaan
Sillä onhan näissä päivissäkin elämistä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mielenkiintoinen runo.
Erityisesti pidin viimeisestä säkeistöstä, jossa jotakin tosi Nättiä... Toivoa.
Kaihoisaa ja kaunista.
Mielenkiintoinen runo.
Erityisesti pidin viimeisestä säkeistöstä, jossa jotakin tosi Nättiä... Toivoa.
Kaihoisaa ja kaunista.