Kun lähdit luontani
en voinut ennen aavistaa
en uskoa, niin meille käy
En voinut tietää
että tämän surun jäätyä
myös sinä jäät
Sinun sielusi, elämään minussa
mielessäni, harhoissani
sekä sydämessäni
Sillä tunteeni elää yhä, sinuun
sammumaton liekki
mutta saavutan vain tyhjää
en saa otetta enää
Olen herännyt öisin
pitämään kiinni sinusta
mutten ole tuntenut sinua
Missä kätesi on ollut
kun olen sitä hapuillut
ja mitä on,
kun sulkiessa silmäni
olen tuntenut katseesi
sinun hymyilevät silmäsi
Ja avattuani omani
nähdäkseni sinut
antaakseni sinulle sen
saman tunteen
Oletkin poissa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahva tunne runossasi, pidin siitä kovasti.