Kun rakkauteni sinuun
kuplii sydämeni pinnoilla
Jotain sammutettua
avuksi kutsun
herätän unesta
Ja hiidenpiruetit
hiljaa aloittavat tanssinsa
Vereni rauhattomissa virroissa
peloissaan pahalla
ainoaani puolustavat
Kivittävät katseillaan
pettymystä selkääsi heittävät
Kunnes menettävät maalinsa
itseään vastaan kääntyvät
Edessä kysyvän kehosi
riisuttujen kasvojesi
Kiviinsä taintuvat
pyörteisiin hukkuvat
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tykkään tyylistäsi, semmoinen rosoinen kun on. Paljon saa lukea aivottomia rakkausjauhantoja näiltä sivuilta, onneksi runosi tekevät poikkeuksen - kiitos siitä! <3
Voi miten ihana runo :)
Eleginen ja mukaansa vievät kielikuvat väreilevät...melkein elettäväksi yhdistelet sanojesi virran. Näin on.
ei tätä voi kuvailla kuin yhdellä sanalla: Upea!
Tämän illan aikana luetuista runoista ehdottomasti paras! Hiidenpiruetit pyörryttävät. Loistava teksti.
Erittäin vaikuttavaa tekstiä..Kyllä! :)